Tietoteknisesti uusavuton matemaatikko rakentaa tietokoneita
Viime keväänä tein silloin tyhmänrohkealta tuntuvan päätöksen sijoittaa osan säästöistäni tietokoneen komponentteihin, ja koota niistä itse uusi uljas pöytäkoneeni. Olin mielestäni jo tarpeeksi kauan kestänyt muiden luuppilaisten kieroja katseita mainitessani kaupasta ostetut pakettikoneeni. Itse olin toki niillä ainakin välttävästi pärjännyt, mutta nyt oli kyse ylpeydestä. Eihän se ole mies eikä mikään, jolta ei yhden tietokoneen kasaaminen onnistu!
Siispä aloitin loputtomalta tuntuvan työn, jonka päämääränä oli luoda suunnitelma osien valitsemisen pohjalle. Tutustuin järkyttävään määrään internetin opastekstejä ja -videoita, surffailin erilaisten nettikauppojen sivuilla ja pyörin foorumeilla kalastelemassa avuliaita kommentteja. Myös Luupin toimistolla notkujista oli paljon apua ja he onnistuivat myös kumoamaan joitakin väärinkäsityksiä, joita minulla oli ennestään ollut tämän kaltaisista operaatioista.
Lopulta törmäsin ”Silent Rig”-nimiseen nettikauppaan, jonka valikoima ja hintataso olivat molemmat lupaavia ja jonka erikoisuutena olivat tehokas jäähdytys ja hiljaiset kokoonpanot. Kyseisestä liikkeestä oli vieläpä mahdollista tilata osat noudettavaksi Tampereen toimipisteestä, joten päätin tilata kaikki osat samalta toimittajalta helpottaakseni omaa hommaani.
Kun koneeni päästi ensimmäisen POST-piippauksensa, oloni oli kuin tohtori Frankensteinilla.
Silent Rigin valikoimasta sain koottua itselleni paperilla täydellisen unelmakoneen, ja kun vihdoin sain ilmoituksen ”Tilauksesi on valmis noudettavaksi”, paloin jo halusta päästä ruuvailemaan. Eräänä aurinkoisena päivänä aloitinkin viimeisen työvaiheen aseistautuneena emolevyn ohjekirjalla, newegg.com:in opetusvideoilla ja maadoitusrannekkeella.
Kun koneeni sitten päästi ensimmäisen POST-piippauksensa, oloni oli kuin tohtori Frankensteinilla, ja kun Windows 7 kehotti minua asennuksen yhteydessä keksimään nimen koneelleni, ei minun tarvinnut kauan miettiä. Götterdämmerung oli syntynyt.
Eikä tämä tarina edes tähän lopu. Kun kävin lahjoittamassa vanhan koneeni vanhemmilleni, sain kotoa mukaani kaksi vanhaa konetta, joista kumpikaan ei toiminut kunnolla. Koska ne olisivat muuten päätyneet kaatopaikalle, päätin kokeilla saisiko kahdesta toimimattomasta yhden toimivan aikaiseksi. Ja kas kummaa, kyllä sai! Tämä kuolleista herätetty kone sai nimekseen Osiris. Ja koska olin juuri löytänyt sisäisen IT-nörttini, päätin asentaa siihen Linuxin. Nyt se tosin vaan seisoo käyttämättömänä, kunnes keksin sille jotain järkevää tekemistä.
Sen olen tästä kaikesta oppinut, että jotkin vaikeiltakin tuntuvat asiat ovat todellisuuudessa ihan mahdollisia toteuttaa, kunhan vaan jaksaa valmistautua kunnolla. Ja myös sen olen oppinut, että koneiden kokoaminen on melko koukuttavaa hommaa! Harmi vaan, että kun sen makuun on kunnolla päässyt, niin täysin toimiviakin koneita tekisi mieli jatkuvasti ruuvailla.
Arttu Ojanperä